Tyytyväinen valmennuspäällikkö

Tiistai 23.3.2010 klo 20:18 - Jari Piirainen

Olen toiminut suunnistuksen edustusseura Deltan valmennuspäällikkönä viime syksystä alkaen. Ottaessani tehtävän vastaan lupasin yrittää vaikuttaa seuran urheilijoiden harjoitteluun kahdella tavalla. Ensinnäkin halusin tuoda esille riittävän määräharjoittelun merkityksen ja toisaalta tuoda joitain uusia ajatuksia suunnistajiemme harjoitteluun.

Saatuani käyttööni ensimmäiset miesten harjoitusyhteenvedot kauden 2008-09 osalta olin aavistuksen yllättynyt ja huolissani. Liian moni seuramme suunnistaja harjoittelee liian vähän ja harjoituspäiväkirjojen täyttäminen oli vähän niin ja näin.

Eipä sitten muuta kuin riittävän kovasti propagandaa liikkeelle ja motivoimaan sekä harjoitteluun että harjoitusten tarkkaan kirjaamiseen. Ja sitten vain peukut pystyyn, että jotain tapahtuisi.

Viime viikonloppuna Deltalla oli leiri Kisakallion Urheiluopistolla ja kyllä oli selkeä muutos havaittavissa. Jengi on harjoitellut selvästi aiempaa paremmin ja enemmän, testijuoksussa oli lähes ennätysosanotto ja hurtti huumori vallitsi koko leirin ajan. Leirillä luotiin kovasti katsetta jo kohti tulevaa kesää ja pääkilpailuja niin henkilökohtaisella tasolla kuin viestijoukkueinakin. Uskonkin vahvasti, että Deltan miesjoukkue kamppailee kesän Jukolan Viestissä sijoituksesta 5 parhaan joukossa jälleen kerran. Heikan Janne siirtyi Tampereen Pyrintöön, joten ainakin hänen tilalleen Jukolan joukkueeseen nousee joku oman seuran kasvateista. Uusia mieshuippuja Deltaan ei siis ulkoa ole rekrytoitu.

Naistenkin puolella näyttää lupaavammalta kuin vähään aikaan ja onkin mielenkiintoista nähdä mihin naisemme yltävät kesän Venlojen Viestissä Hyvinkäällä.

Junioreissamme on kasvamassa muutamia todellisia kultakimpaleita, joita saatetaan nähdä jopa miestenkin joukkueissa kesän mittaan. Jos ei ihan ykkösjoukkueissa niin sitten jo ainakin kakkosessa. Kannattaa seurata!

Valmennuspäällikön olo on helpottunut, mutta samalla odottava. Toivottavasti vireillä oleva harjoitusinto säilyy ja lumien sulettua alkaa kiivas taitoharjoittelu metsien kätköissä. Toivottavasti vältymme myös loukkaantumislta ja pahoilta sairauksilta.

Peukut siis pystyyn Delta-jengille!

Kuuluttajan arkea

Maanantai 8.3.2010 klo 20:39 - Jari Piirainen

Olen tehnyt kuuluttajan ja juontajan tehtäviä lähes 30 vuoden ajan. Pääosan niistä täysin harrastuspohjalta, mutta nykyään yrittäjänä toimiessani teen kuuluttajakeikat yritykseni lukuun. Vapaa-ajalla tehdyt keikat oli helppo toteuttaa melko vähällä valmistautumisella, mutta vastuullisena yrittäjänä tilanne onkin toinen.

Valtaosa kuulutuskeikoista liittyy urheiluun ja urheilukilpailuihin. Lajikirjo on kohtuullisen laaja, sillä olen toiminut kuuluttajana maastohiihdossa, mäkihypyssä, yhdistetyssä, ampumahiihdossa, suunnistuksessa, yleisurheilussa, pyöräilyssä, triathlonissa ja soudussa. Lisäksi olen kuuluttanut kalastuskilpailuja, juontanut häitä ja hautajaisia, vetänyt huutokauppoja ja muuten vaan viihdyttänyt yleisöä.

Kuuluttaja saa onneksi paljon palautetta, jonka avulla pystyy kehittämään omaa työtään. Esimerkiksi jotkut omasta mielestäni harmittomat voimasanat (hitto, hemmetti tms) aikaansaavat joillakin ärsytystä ja siitä huomautellaan. Korjaan silloin aina tapani ja yritän muistaa sen myös jatkossa. Kuvaava juttu oli kerran sellainen, kun kuulutin mäkikisaa ja yksi hyppääjä kaatui harmittomasti. Minä kannustin häntä uudestaan torniin ja hyppäämään uudelleen ja "tappamaan akan" eli korjaamaan kaatumisensa. Näin meillä ainakin Kerimäellä pikkupoikina puhuttiin ja tehtiin. Akan tappo tarkoitti siis kaatumisen korjaamista pystyssä pystyllä suorituksella. Kerroin myös tämän taustan tuossa kuulutuksessani. Eräs perheväkivallan kanssa työskentelevä naishenkilö antoi aivan aiheesta silloin palautetta minulle sopimattomasta kielenkäytöstä. Tuonkin olen yrittänyt muistaa.

Palautetta antavat myös kuuluttajakollegat. Silloin palaute ei aina ole kovin rakentavaa, sillä palautteen taustalla saattaa olla kuulutustarjouskisassa kakkoseksi jäänyt virtuoosi. Toki kollegoilta saa paljon erittäin rakentavaakin palautetta.

Valmistaudun kuulutustehtäviin seuraamalla ao. lajin tapahtumia ja uutisia, kerään jonkin verran tulostietoa, keskustelen ao. lajin valmentajien ja urheilijoiden kanssa, otan selvää kisapaikkakunnasta, järjestävästä seurasta, merkkihenkilöistä ja oikeista titteleistä jne... Kisaan valmistautuminen voi joskus viedä enemmän aikaa kuin itse kisan selostaminen tai kuuluttaminen.

Mieliinpainuvin kisatapahtuma kuuluttajan urani näkökulmasta lienevät varmaankin muutaman vuoden takaiset SM-hiihdot Pyhäjärvellä huhtikuun alussa. Siellä jouduin kuuluttamaan, että "Arvoisa kisayleisö, katsottehan tarkkaan, mihin istahdatte aurinkoisilla Honkavuoren rinteillä, sillä kyykäärmeet ovat nekin heränneet talvihorroksestaan paistattelemaan päivää Honkavuoren rinteille". Ilma oli nimittäin aurinkoinen ja lämpöä +7-10 astetta. 

Kuuluttajana minulla on aina tarkoitus ainakin yrittää luoda hyvää ja hymyilyttävää tunnelmaa kisatapahtumaan. Tavoitteena on saada väki viihtymään ja tulemaan uudestaankin hiihtokisoihin.

Vielä ei ole tullut vastaan työtehtävää, jota en olisi ottanut vastaan, jos vain aikatauluista yms. ehdoista on sopuun päästy. Toki täytyy muistaa omat ammattitaidon rajat, joten ihan kaikki lajit eivät kyllä senkään kautta tule kysymykseen. Kovin väkivaltaisia lajeja en ehkä osaisi selostaa.

Kuuluttajana on toiverooli vielä toteutumatta, sillä jos Lahti saa, niinkuin toivon, vuoden 2015 MM-hiihdot järjestettäväkseen, toivoisin pääseväni kuuluttamaan maastohiihtoa noihin kisoihin. Olen tuolloin 54-vuotias, joten ikäni puolesta olen vielä täydessä iskussa.

Kuuluttajan tehtävään liittyy myös todella paljon erilaista tekniikkaa niin äänentoiston kuin myös tulospalvelulaitteistojen osalta, joten silläkin saralla täytyy olla jonkin verran perillä asioista. Lisäksi varsinkin talviaikaan ovat työolot joskus moninaiset. Sisätiloista ei aina oikein voi puhua, sillä olen kuuluttanut aikanaan SM-hiihdot kahdesta puhelinkopista tehdyssä pömpelissä. Tulipahan istuttua kerrankin selkä suorana, sillä muuten pukkasi selkä oven auki ja pakkasilma kylmetti pömpelin jääkylmäksi.

Tällä viikolla kuulutustyöt jatkuvat Salpausselän jälkeen ampumahiihdon maailmancupin kuulutustöillä Kontiolahdella. Siellä on tarjolla aivan upeat työtilat, joten odotan innolla tulevaa viikonvaihdetta.

Vancouver-ennuste

Lauantai 13.2.2010 klo 18:32 - Jari Piirainen

Myllylän tunnustus

Tiistai 2.2.2010 klo 20:15 - Jari Piirainen

Sain äsken puhelun Maikkarin toimittajalta, joka kertoi Nelosen uutisoineen Mika Myllylän EPO-tunnustuksesta nk. STT-jutun tutkinnan yhteydessä. Olen tunnustuksesta tosi surullinen, sillä olen aina pitänyt Mikaa yhtenä kovimmista kestävyysurheilijoista maailmassa. Sain olla paikan päällä todistamassa sekä Trondheimin 50 km:n maailmanmestaruutta kovassa vesisateessa ja Naganon 30 km:n olympiakultaa hurjassa lumisateessa. Yhä edelleen uskon, että Mika olisi yltänyt noihin saavutuksiinsa ilman vilpillisiä keinojakin. Enkä todellakaan tiedä, että liittyykö Mikan tunnustus mitenkään noihin kahteen tapahtumaan. Toivottavasti ei!

Itsellänikin on käytettävissä kaikki esitutkinnassa oleva materiaali (8400 sivua), mutta olen ehtinyt silmäillä sitä vasta päällisin puolin ja siksi en Mikan tunnustukseen ollut vielä törmännyt.

Pidän Mikan tunnustusta suoraselkäisenä tekona ja toivottavasti se nyt julkisuuteen tultuaan on omiaan helpottamaan Mikan pahaa oloa ja hän saisi vihdoinkin rauhan itsensä kanssa ja jatkaisi elämäänsä ilman viime aikojen lieveilmiöitä.

Tämän päivän uutisesta huolimatta kiistän jyrkästi sen väitteen, että Suomen Hiihtoliitossa olisi vallinnut 90-luvulla laajamittainen dopingin käytön kulttuuri. Jos joku tai jotkut ovat vilppiä harrastaneet, ei sitä varmasti ole kovin laajalle joukolle paljastettu tai kerrottu.

Jos vilpillisiä keinoja käyttäneitä on muitakin, suosittelen kaikille Mikan kaltaista suoraselkäistä toimintaa. Niin kuin vanha sanonta kuuluu: "Parempi kerta rysäys kuin ainainen narina". Tämän nk. STT-jutun ja sen seurannaisten käsittely olisi aika saada lopultakin päätökseen.

 

Maastohiihtoa

Maanantai 25.1.2010 klo 11:01 - Jari Piirainen

Maastohiihdolla menee hyvin. Koko Suomessa on mitä mainioimmat hiihtokelit ja ladut on kunnostettu Suomen kansan käyttöön. Väkeä laduilla onkin piisannut erittäin hyvin. Ja mikä mukavinta, myös nuorta väkeä. Nuoret vanhemmat ovat tuoneet jälkikasvunsa hiihdon pariin ja se, jos mikä, on erinomainen kansanterveysteko.

Urheilukaupat ovat joutuneet myymään eioota asiakkailleen suksien, monojen, siteiden ja sauvojen loputtua hyllyistä. Uusia tuotetilauksia tehtäessä ovat kauppiaat joutuneet tyytymään jopa usean viikon odotteluun, sillä myös maahantuojien tai valmistajien varastot ammottavat tyhjyyttään. Onpas positiivinen ongelma kerrankin!

Tämän talven hittituote ovat olleet Karhun ja Peltosen valmistamat uuden sukupolven pitopohjasukset tai pitäisikö sanoa voitelemattomat sukset. Nyt ei enää kenenkään hiihtäminen jää siitä kiinni, että suksien voitelu olisi jotenkin vaikeaa tai vastenmielistä. Suosittelen lämpimästi kaikille kuntohiihtäjille joko Karhun Optigrip tai Peltosen Nanogrip -suksia!

Maastohiihto tulee olemaan suomalaisittain merkittävässä roolissa myös Vancouverin talviolympiamitaleiden metsästyksessä. Naishiihtäjämme Aino-Kaisa Saarisen johdolla ovat kovassa vastuussa mitalisaaliin kartuttamisessa. Naisjoukkueemme lienee Aino-Kaisan lisäksi Virpi Kuitunen, Riitta-Liisa Roponen, Pirjo Muranen, Riikka Sarasoja, Kirsi Perälä ja lisäksi joko Krista Lähteenmäki tai Kerttu Niskanen. Muihin nimiin en usko joukkue-esityksessä päädyttävän.

Mieshiihdon joukkue onkin sitten jo hieman hankalampi, mutta eiköhän se joukkue löytyne seuraavasta nimilistasta: Matti Heikkinen, Sami Jauhojärvi, Ville Nousiainen, Teemu Kattilakoski, Juha Lallukka, Kalle Lassila, Jesse Väänänen ja Lasse Paakkonen. Kolme viimeistä hiihtävät Vancouverissa perinteisen sprintin yhdessä suomenmestari Sami Jauhojärven kanssa.

Joku kysyy, että missä on Matias Stranvall? Minä priorisoin hänen edelleen Jesse Väänäsen Otepään 4. sijallaan ja Lasse Paakkosen SM-sprintin näytöllään. Matias, Jesse ja Kalle eivät osallistuneet Keuruun SM-sprinttiin. Kalle paranteli Otepäässä revähtänyttä jalkaansa ja Matias ja Jesse jäivät pois pakkasen vuoksi vaikka paikanpäällä olivatkin. Olisikohan päävalmentaja Dalen kuitenkin jo vinkannut Jesselle ja Matiakselle valintaesityksen olevan selvä, joten pakkasriskiä ei kannata enää ottaa. Minä kuitenkin äänestän siis Paakkosen puolesta. Jos normaalimatkojen mieshiihtäjiä tarvitaan vielä yksi lisää joukkueeseen, silloin tuo paikka kuuluu Lari Lehtoselle.

Vancouverin kisojen alkuun on enää 18 päivää, joten ainoa toiveeni on, että urheilijamme pysyvät terveenä seuraavan kuukauden ajan. Harjoituksellisesti ei enää isoja asioita ole tehtävissä, virheitä kylläkin ehtii vielä tehdä. Nyt lienee aika viimeiselle herkistelylle ja levolle!

Onnea ja menestystä koko Vancouverin joukkueelle!

Vanha ja uusi vuosi kohtaavat

Torstai 31.12.2009 klo 14:17 - Jari Piirainen

Vuosi vaihtuu Suomessa noin 10 tunnin kuluttua ja on aika muistella mennyttä vuotta ja luoda samalla katsaus tulevaan. Onhan alkamassa jälleen uusi vuosikymmen.

Kulunut vuosi oli allekirjoittaneelle todella monella tavalla muutosten aikaa. Muutoksista kaikkein merkittävin oli ehdottomasti pojantyttären Liinan syntymä 22.4.2009. Liina on joutunut lyhyen elämänsä aikana todella taistelemaan henkensä puolesta, sillä hänelle suoritettiin 15.12.2009 elinsiirto, kun hänen oma maksansa lakkasi toimimasta. Tuon leikkauksen jälkihoitona ja erilaisten komplikaatioiden vuoksi Liina on leikattu nyt jo 4 kertaa. Toivottavasti nyt jo riittäisi ja pienokainen pääsisi aloittamaan elämänsä ikään kuin alusta ja hänen perheensäkin pääsisi siellä Itävallassa normaaliin elämään kiinni 10 viikon sairaalareissun ja oleskelun jälkeen. Ei tarvitse iltarukouksissa aihetta miettiä, sillä niin paljon tuota pikkuprinsessaa olen viimeisten kuukausien aikana miettinyt ja hänelle paranemista toivonut.

Toinen suuri muutos oli avioituminen pitkäaikaisen elämänkumppanini Pirjon kanssa. Sanoimme toisillemme "tahdon" Lohjan maistraatissa 11.5.2009. Yhä edelleen tuntuu hyvältä, joten kyllä kannatti.

Kolmas suuri muutos oli tietenkin työn päättyminen Suomen Hiihtoliitossa kesäkuun lopussa 8 vuoden toimitusjohtajuuden jälkeen. Itsehän minä saneerausesityksen johtokunnalle 7.11.2008 tein ja sen mukaan toimitusjohtajuus sellaisena, kuin minä sitä tein, lakkautettiin kokonaan. Viertolan Juha jatkaa uudistuneen Hiihtoliiton toiminnanjohtajana ja toivonkin, että tilanne alkaa olla normalisoitunut Hiihtoliiton sisällä ja toimintatarmo kohdistuu hiihtolajien hyvinvoinnin kehittämiseen järjestöllisten kiistelyjen sijaan.

Neljäs suuri muutos oli yksityisyrittäjäksi ryhtyminen heinäkuussa 2009. Perustin oman yritykseni, JMP MAP OY:n tuolloin ja sen puitteissa ja kautta olen sittemmin yrittänyt elantoni hankkia. Myöntää täytyy, että ei se aina helppoa ole ollut, mutta ainakaan vielä ei ole ollut tarvetta antaa periksi. Toki jos kohdalle osuu jokin sopiva ja kiinnostava palkkatyö, voin silloin siirtyä uudelleen kk-palkkaiseksi toisen palvelukseen. Näinhän totesin jo yrittäjyyden alkutaipaleella. Mutta aika näyttää. Nyt mennään joka tapauksessa kohti uutta vuosikymmentä yrittäjän titteliä ylpeästi kantaen.

Niin, entä sitten tulevaisuus ja varsinkin ensi vuosi? Mitä odotan, lupaan ja toivon?

Aivan aluksi toivon, että tämä yleismaailmallinen talouslama alkaisi nopeasti hellittämään, sillä se helpottaisi samalla myös yrittäjyyttä rahahanojen hieman auetessa. Kevättä kohti mentäessä soisi tilanteen olevan jo selvästi nykyistä peremman.

Toinen toivomukseni koskee parasta aikaa esitutkinnan loppumetreillä olevaa nk. STT-jutun loppuunsaattamista. Ja kun sanon, että loppuunsaattamista, tarkoitan lopullista tämän asian vatvomisen päättymistä tähän tutkintaan ja sitä seuraaviin mahdollisiin jatkokäsittelyihin. Vaikka olenkin yhtenä rikoksesta epäiltynä mukana ao. tutkinnassa, en ole antanut sen häiritä omaa elämääni juurikaan. Tiedän nimittäin hyvin sen, mitä olen tuolloin 90-luvulla maastohiihdon lajipäällikkönä tehnyt ja erityisen hyvin tiedän sen, mitä ainakaan en ole tehnyt. Tämän mukaan olen myös poliisitutkinnassa kysymyksiin vastannut ja sen tulee riittää myös muille tahoille. Syyttäjä ratkaisee omalta osaltaan syytteiden noston tai nostamatta jättämisen kevään 2010 kuluessa, joten odottelen rauhassa niitä päätöksiä.

Kolmas asia ensi vuoteen liittyen on toive, että Lahti saa MM-hiihdot järjestettäväkseen vuonna 2015. Lahti on ehdottomasti kisansa ansainnut ja puheet muista mahdollista MM-kisapaikkakunnista Suomessa on syytä haudata. Ei ole mitään järkeä rakentaa lisää hiihto- ja muuta infraa MM-kisojen mahdollistamiseksi millekään muulle paikkakunnalle. Kuopio ja Kuusamo ovat erinomaisia mc-paikkakuntia ja Rovaniemi tarvitsee jossain vaiheessa suurmäkensä. Lentomäki pitäisi rakentaa Suomulle, jos se ylipäätään johonkin rakennetaan. Lisäksi Suomen kannattaa luoda uusi strategia talviolympialaisten hakemiseksi yhdessä Ruotsin kanssa, jolloin alppilajit kisailtaisiin Åressa, ampumahiihto Östersundissa ja kaikki muut lajit Suomessa Helsingin ja Lahden seuduilla. Kelkkailua varten kannattaa vuokrata väliaikaiset ratarakenteet maailmalta ja koota rata Messilään Lahden kupeelle. Sopiva olympiavuosi voisi olla vaikkapa 2022. Tuohon aikatauluun ehtisimme vielä mukaan, sillä kisaisäntä noita kisoja varten valitaan 2015.

Henkilökohtaisia uudenvuoden lupauksia teen kaksi: lupaan hoitaa kotimme tekniset asiat ja pihatyöt samalla pieteetillä kuin tähänkin asti ja toiseksi aion laihtua 10 kiloa kesäkuun Jukolan Viestiin mennessä. Deltan valmennuspäällikkönä on nimittäin paljon mukavampi olla, kun jalka nousee kepeämmin ja polvetkaan eivät ole niin kovilla iltarasteja samotessa. Ai paljonko painoa on nyt? Sitä on 127 kg, joten kesäkuun puolivälissä painon pitäisi olla maksimissaan 117 kg. Vaimo toimii lahjomattomana tuomarina tässä kisassa.

Nyt kaikille Hyvää Uutta Vuotta ja palataan asiaan taas ensi vuosikymmenellä!

Paras joululahjamme

Torstai 17.12.2009 klo 10:24 - Jari Piirainen

Olen 49-vuoden ikään ehdittyäni nähnyt ja kokenut kaikenlaista. Olen joutunut julkisuuden ryöpytyksiin joko omista tai muiden tekemisistä johtuen. Jonkun mielestä (joskus jopa omastakin mielestäni) olen joutunut koviinkin paikkoihin, joista olen toki aina jotenkin selvinnyt.

Kaikki nuo ovat kuitenkin vain hetkellisiä haittoja ja karikoita verrattuna pojantyttäreni sairauteen. Minusta tuli huhtikuussa 2009 pappa, kun poikani Topi ja hänen itävaltalainen avovaimonsa Daniela saivat Liina-nimisen pikkuprinsessan. Aluksi kaikki sujui hyvin, mutta myöhemmin ilmeni, että Pikku-Liinan maksa ei toimi oikealla tavalla. Moniviikkoisten tutkimusten jälkeen selvisi, että Liinalla on harvinainen sappitieatresia-niminen sairaus, jonka seurauksena hän joutui elinsiirtojonoon odottamaan uutta maksaa. Ilman elinsiirtoa Liina menehtyisi sairauteensa.

Maksansiirto on suurimpia ihmiselle tehtäviä leikkauksia ja ottaen huomioon Liinan 7 kk:n iän, kyseessä on todella vaativa operaatio.

Diagnoosin valmistuttua alkoi sopivan luovuttajan etsintä, sillä pikku lapselle voidaan antaa myös pieni osa elävän ihmisen maksasta. Topin sekä Danielan suvun jäsenet kartoitettiin sopivan veriryhmän löytämiseksi. Kuin taivaan lahjana luovuttajaksi soveltui ja myös lupautui Danielan serkkutyttö.

Vaativa operaatio tehtiin 15.12. Wienin AKH-sairaalassa ja tällä hetkellä kaikki näyttää hyvältä. Sekä Liina että luovuttaja Silvia voivat olosuhteisiin nähden hyvin. Lähipäivät ja viikot ovat toki ratkaisevia Liinan toipumisen kannalta, mutta nyt on ainakin odotusarvona paraneminen elinsiirron jälkeen verrattuna epävarmuuden aikaan ennen leikkausta.

Tässä kohtaa on syytä lausua lämmin kiitos AKH:n erinomaiselle hoidolle ja henkilökunnalle sekä kiitos myös kaikille läheisillemme huolen ja murheen jakamisesta syksyn aikana. Ja erityiskiitos tietenkin Silvialle, joka pelasti Liinan hengen.

Tämän luettuasi ymmärrät varmasti tämän blogikirjoituksen otsikon.

Hyvää Joulua meille kaikille!

Konserttipromoottori

Perjantai 4.12.2009 klo 8:31 - Jari Piirainen

Moni tuttava ja urheilupiireistä tuttu ihminen sekä muutama mediankin edustaja on kysellyt viime aikoina minulta, että miten ihmeessä allekirjoittanut on ajautunut Hiihtoliiton toimitusjohtajuuden jälkeen konserttijärjestäjäksi. Kaikille olen vastannut samalla tavalla eli että minusta on hauska tarjota ihmisille pieniä elämyksiä arjen keskelle. Yritykseni slogan - "Konsultointia - Osaamista - Elämyksiä" - pitää sisällään lupauksen elämysten tarjoamisesta ja sitähän laadukkaiden ja monipuolisten konserttien järjestäminen nimenomaan on. Nautin toki itsekin hyvästä musiikista ja järjestämällä konsertteja saan samalla elämyksiä itsellenikin. Lisäksi täytyy kertoa, että olen järjestänyt konsertteja ennenkin ja Hiihtoliiton toimitusjohtajuuden aikaankin mahtuu ainakin yksi konsertti. Nimittäin SHL 100 -juhlakonsertti Lahden Sibelius-talossa 750 kutsuvieraalle. Eli ei se sittenkään kovin kaukana Hiihtoliiton työstäni tämä nykytyöni konserttien järjestämisineen ole.

Juha Tapio aloittaa tänään perjantaina 4.12.2009 konserttien sarjan, joka jatkuu vuoden eteenpäin. Seuraavat konsertit julkaistaan tänään illalla ja luvassa on ensi vuoden aikana ainakin 6 konserttia lisää. Niistä ensimmäinen on 17.2.2010. Ohjelmisto tulee olemaan monipuolinen ja toivonkin, että siitä löytyy jokaiselle jotakin. Toistaiseksi artistit ovat kaikki kotimaisia, mutta joitakin tunnusteluja olen toki tehnyt myös ulkomaille. Josko jo vuonna 2011 ohjelmistossa olisi ulkolaisiakin esiintyjiä.

Konserttien järjestämisen kaikki riskit ovat allekirjoittaneella ja sen vuoksi täytyy aina toivoa, että konsertit saadaan myydyiksi loppuun tai ainakin lähes täyteen. Pelkästä järjestämisen ilosta en konsertteja pysty kovin kauaa toteuttamaan. Uskon kuitenkin vahvasti, että tekemällä kovasti työtä ja pitämällä kulut hyvin kurissa, myös tällä saralla voi jotenkin menestyä.

Toivotankin teidät kaikki tervetulleiksi konsertteihini Lohjan Laurentius-saliin myös vuonna 2010. Konserttiuutiset, esiintyjät ja aikataulut löydät näiltä kotisivuiltani. Tänään illalla klo 19:00 julkaisen tammi-elokuun 2010 konsertit.

 

Talous ahdistaa ja yhdistää

Tiistai 17.11.2009 klo 14:36 - Jari Piirainen

Viime päivinä on uutisoitu monien eri urheilun lajiliittojen yhteistyöhankkeista tai -ajatuksista. Olen pannut asian mielihyvällä merkille, sillä jo 1999-2001 SLU:n toiminnanjohtajana toimiessani näin, mitä on pienen liiton toiminta ja millaisia vaikeuksia pienuus tuo tullessaan. Kymmenen vuoden takaa löysin myös yhden juhlapuheeni, jossa kannustin liittoja yhdistymään ja siirtämään varoja hallinnosta itse sportin tekemiseen.

Soutuliiton ja Kanoottiliiton yhdistymiskeskustelut lienevät pisimmällä vaikka kentältä kuuluu toki soraääniäkin yhdistymisen eduista ja yhteiselon ihanuudesta.

Ammunta, uinti ja sulkapallo hakevat yhteistä markkinointipäällikköä. Ampumaurheiluliiton toiminnanjohtaja Risto Aarrekivi vihjaisi myös ammunnan, ampumahiihdon ja jousiammunnan yhteistyön mahdollisuudesta tulevaisuudessa.

Mailapelien yhteistyöstä ja jopa yhteisestä liitostakin on puhuttu, samoin kuin kamppailulajienkin osalta.

Samaa ajatuskulkua mukaillen pitäisi yhden liiton alle mahduttaa myös kaikki lumella tapahtuvat suksi- tai lautalajit. Eli alppihiihto, freestylehiihto, maastohiihto, mäkihyppy, yhdistetty, lumilautailu, ampumahiihto, hiihtosuunnistus, nopeuslasku ja telemark. Toki taitaa olla nyt viimeksi mainitun kombinaation osalta hyvä ottaa pieni aikalisä ja antaa pölyn laskeutua Suomen Hiihtoliitossa. Kunhan uusi itsenäisten lajiyhdistysten muodostama Hiihtoliitto on päässyt kunnolla jalkeille, on aika keskustella em. yhteisön tarpeellisuudesta, eduista ja sen mahdollisesta muodostamisesta.

Mielestäni OPM:n tulisi ohjata rahalla lajeja paljon suurempaan yhteistyöhön, mitä tällä hetkellä tapahtuu.

Jos jotain hyvää talouslamassa on, niin se on ollut omiaan nopeuttamaan monenlaisia yhteistyökeskusteluja talousresurssien hiipuessa ja sponsorieurojen ollessa yhä tiukemmassa. Toden totta talous kyllä ahdistaa, mutta samalla se yhdistää. Ainakin pitkässä juoksussa!

"Sivut kippeet"

Lauantai 24.10.2009 klo 19:56 - Jari Piirainen

Vietin kuluneella viikolla kaksi päivää (ma-ti) koulunpenkillä Vierumäellä, kun syyskuussa alkaneet urheilumarkkinoinnin erikoistumisopinnot jatkuivat. On mukava päästä vihdoinkin yli 24 vuoden urheilujärjestöissä hankitun työkokemuksen jälkeen opiskelemaan niitä asioita, joita on tullut tehdyksi jo vuosien ajan. Tai ainakin on tullut yritetyksi. Eräälle ystävälleni sanoinkin, että täytyy nyt tsekata, että miten niitä urheilumarkkinoinnin tehtäviä olisi pitänyt ihan oikeasti tehdä. Mielenkiintoista joka tapauksessa tämä aikuisopiskelu on!

Opintojen jälkeen suuntasin auton keulan kohti syntymäseutuani eli ajoin Kerimäelle Itä-Savoon nauttimaan äitimuorin lihapatojen antimista ja isäukon liian kuumasta saunasta. Kaikkihan toki tietävät, että Kerimäellä on se maailman suurin puukirkko. Kannattaa käydä katsomassa, varsinkin nyt, kun se sai kesän ja syksyn aikana uuden maalin pintaansa.

Kerimäellä edessä oli pari päivää metsätöitä, tarkemmin sanoen taimikonhoitoa raivaussahan kanssa. Ostin muutama vuosi sitten isältäni 15 hehtaarin kokoisen pienen metsätilan ja sen hoidossa näkee oikeasti työnsä tuloksen välittömästi. On todella palkitsevaa nähdä heti uurastamisen tulos. Siihen ei valitettavasti monesti näissä yksityisyrittäjän konsultti- ja koulutustehtävissä pääse. Liian tiheäksi kasvaneesta taimikosta paljastuu pikku hiljaa tulevaisuuden komea sekametsä kuusineen, koivuineen ja mäntyineen. On siinä aikanaan pojallani sitten hakattavaa ja sitä kautta pientä lisätuloakin.

Parasta metsätöissä on kuitenkin se autuas lihasväsymys, jonka 6-7 tunnin työrupeama metsässä aikaansaa. Samanlaista kuormitusta ei tule normaalisti enää aikaansaaneeksi millään muulla liikuntamuodolla. Uskallanpa jopa tunnustaa, että sen verran vähiin jää normaalisti liikunta, erityisesti lihaskestävyystyyppinen, että parin päivän metsätöiden jälkeen on olleet "sivut kippeet", kuten Jaakko Teppo jo aikanaan asian osuvasti ilmaisi.

Suosittelen kaikille!

Hiihtoliittoon uusi johto

Maanantai 12.10.2009 klo 15:11 - Jari Piirainen

Päätökset on tehty, pulinat pois. Nyt on meidän kaikkien annettava täysi tuki uudelle liiton luottamusjohdolle ja sen työlle. Vastaanharaaminen ei yleensä johda mihinkään. Kriittinen sen sijaan saa ja pitää olla, sillä se kehittää ja tuo uusia näkökulmia päätöksentekoon.

Hiihtoliiton johtokunta koostuu osaksi uusista nimistä ja osaksi entisistä johtokunnassa jo työskennelleistä henkilöistä. Matti Sundbergin johtamassa johtokunnassa ei ole yhtään naista, jonka koen kyllä suureksi miinukseksi monesta eri syystä. Eihän se täytä minkäänlaisia tasa-arvon vaatimuksia eikä edusta mitenkään myöskään eri hiihtolajien harrastajamääriä tai seuroissa toimivien henkilöiden määrällistä sukupuolijakaumaa. Kaiken kaikkiaan Hiihtoliiton luottamuselimissä (johtokunta ja liittovaltuusto) on yhteensä 5 naista 49 edustajan joukossa. Ja johtokunnassa ei siis yhtään! Tähän kohtaan soisin tulevan muutoksen aivan pikapuolin.

Selitykseksi ei käy se, että ei ollut naisia ehdolla. En yhtään ihmettele asiaa seurattuani viime viikot sivusta katsoen Hiihtoliiton myllerrystä. Eihän kukaan täysjärkinen naisihminen tuollaiseen touhuun mukaan haluakaan. Onneksi (toivottavasti) tilanne on nyt rauhoittunut ja se toivottavasti aktivoi naiset mukaan liiton johtokunta- ja liittovaltuustotyöhön.

Menestystä uudelle johdolle, työsarkaa ainakin on riittävästi!

Oliko uutinen?

Maanantai 21.9.2009 klo 22:52 - Jari Piirainen

Tänään uutisoitiin lukuisissa sähköisissä medioissa, että esitutkintavaiheessa oleva nk. STT-juttu etenee rikoksesta epäiltyjen osalta syyteharkintaan. Itselleni yhtenä noista tutkinnan kohteena olevista henkilöistä asiassa ei ollut mitään uutista. Olen nimittäin koko ajan uskonut ja tiennyt näin tapahtuvan. On tästä asiasta niin paljon julkisuudessa partoja päristelty, että syyttäjälle asti tämä juttu etenee joka tapauksessa. Ja hyvä niin, sillä silloin ei ainakaan pitäisi enää jäädä mitään jossiteltavaa syyteharkinnan ja mahdollisen oikeuskäsittelyn jälkeen. Tuntuu vain siltä, että jotkut tahot eivät millään jaksaisi odottaa eri tutkintaviranomaisten työn loppuun saamista ja tarvittaessa myös oikeuslaitoksen päätöksiä vaan halutaan spekuloida asian lopputuloksella jo etukäteen. Toivottavasti tavoitteena ei ole kuitenkaan "tuomioiden" jakaminen etukäteen virallisesta lopputuloksesta piittaamatta tai sitä odottamatta. Jos minä ja muut rikoksesta epäillyt jaksamme odottaa asian etenemistä pala kerrallaan, luulisi odottamisen olevan helppoa asiaan liittymättömillekin. Onneksi Suomi on kuitenkin oikeusvaltio!

Maastohiihdon ratkaisut

Tiistai 15.9.2009 klo 23:03 - Jari Piirainen

Maastohiihdon ylimääräinen seurakokous on monen väännön jälkeen saatu kutsutuksi koolle 10.10.2009 Jyväskylään. Tuossa kokouksessa on Suomen Hiihtoliiton maastohiihtoa harrastavien jäsenseurojen ja muiden maastohiihtoyhteisöjen mahdollista kuulla maastohiihdon erilaisista uudelleen organisoitumisen vaihtoehdoista. Ja erityisesti niiden perustelut.

Olkoon kokouksen lopputulos mikä tahansa eli joko
A) oman lajiry:n toiminnan aloittaminen,
B) jatkaminen entisellään osana Hiihtoliittoa tai
C) oman yhdistyksen perustaminen yhdessä mäki-yhdistetyn kanssa,
tärkeintä on kuulla seurojen mielipide.
Vielä vähän aikaa sitten tuntui vallalla olevan mielipide, että ei tähän asiaan seurojen kuulemista erikseen enää tarvita. Riittää mukamas hyvin, kun piiri ry:t ovat sanoneet sanasensa. Itse olen vahvasti eri mieltä. Jos lajin oman ry:n toiminnan mahdollinen aloittaminen ei ole seurakokouksen arvoinen asia, niin mikähän sitten olisi?

Nyt onkin äärimmäisen tärkeää, että mahdollisimman suuri osa SHL:n maastohiihtoseuroista saapuu kokoukseen ilmaisemaan mielipiteensä, esittämään kysymyksiä ja saamaan vastauksia. Tarvittaessa kokouksessa äänestetään, mutta se kuuluu demokratiaan. Ei siis muuta kuin seurajohto valtakirjoja maastohiihtoihmisille väsäämään ja sitten vain kaikki maastohiihtoseurat matkaan kohti Jyväskylää 10.10.2009!

Yrittäjyyden alkumetrejä

Perjantai 28.8.2009 klo 18:59 - Jari Piirainen

Hiihtoliiton tulevaisuus

Sunnuntai 16.8.2009 klo 19:28 - Jari Piirainen

Lopetettuani Suomen Hiihtoliiton toimitusjohtajana toukokuussa, on lukuisa määrä eri hiihtoihmisiä ollut minuun yhteydessä kysellen allekirjoittaneen mielipidettä Hiihtoliiton organisaation uudistamista koskien. Olen heille kaikille säännöllisesti ilmoittanut saman viestin, jonka toin esille kevään liittovaltuustossakin eli että alppilajien oman ry:n rinnalle voisi olla viisasta perustaa pohjoismaisten hiihtolajien oma ry. Siis siinä tapauksessa, että omalle ry:lle yleensä ottaen löytyy jokin järkevä peruste.

Minun mielestäni yhtään todella kestävää perustetta eri lajien omille yhdistyksille ei ole esitetty. Alppilajien oman yhdistyksen perustamisen aikoihin muutama iso alppilajien sponsori ilmoitti suoraan, että he eivät halua jatkaa alppilajien tukemista osana Suomen Hiihtoliittoa. Alppilajien tuloista valtaosa tulee yhteistyökumppaneilta ja siinä suhteessa omalle ry:lle oli olemassa taloudelliset perusteet.

Maastohiihdon sponsorit eivät ole vastaavaa ehtoa esittäneet, joten sillä perusteella oman ry:n perustaminen ei ole tarpeen. Maastohiihdon keskeiset luottamushenkilöt ovat jakautuneet kahtia tässä ry-asiassa, joten helppoa ei tule olemaan asioiden edistäminen kumpaankaan suuntaan. Tärkeää on kuitenkin kuulla kaikkia seuroja eikä pyrkiä ottamaan maastohiihdon valtaa kenenkään käsiin ilman kentän äänen laajaa kuulemista. 

Kuten jo alussa totesin, alppilajien oman yhdistyksen eli Ski Sport Finlandin vastapainoksi voisi perustaa Pohjoismaisten Hiihtolajien yhdistyksen. Perusteluna tälle mallille esitän sen, että pohjoismaisissa lajeissa on paljon samoja seuroja niin maastohiihdossa kuin mäkihypyssäkin, lisäksi lajeilla on paljon samoja toimijoita seuratasolla, on yhteiset mc-kilpailut Lahdessa ja Kuusamossa, on yhteiset MM-kisat, on yhteinen Lahti MM-2015 hanke, on yhteiset suorituspaikat, maastohiihdossa ja yhdistetyssä on molemmissa lajina maastohiihto, on yhteistä valmennustietoutta ja osaamista jne....

Osa maastohiihdon luottamushenkilöistä syyttää lisäksi mäkimiehiä liiton talouden ahdinkoon ajamisesta. On toki totta, että mäkihypyssä pari viimeistä vuotta ovat olleet taloudellisesti hankalia. Sen sijaan vuoden 2001 katastrofin jälkeisinä ensimmäisinä vuosina maastohiihtoa pidettiin osittain hengissä mäkihypyn rahoilla ja maastohiihto teki isoa miinusta. Lyhyt on mielestäni maastohiihtoväen muisti tässä suhteessa. Mäkihypyn tulee tietenkin panna taloutensa kuntoon, mutta turha sitä on syyttää liiton talousahdingon ainoana syyllisenä.

Toivon todella lämpimästi, että Hiihtoliitto löytää nopeasti uuden suunnan ja kestävät perusteet uudelleen organisoitumiselleen. Toivotan onnea Viertolan Juhalle ja Holkerin Jaakolle haastavan tilenteen ratkaisemisessa. Valmista pitää syntyä ennen vuodenvaihdetta, jotta kilpailukausi ei häiriintyisi näiden organisaatiohässäköiden johdosta!

Suunpieksäjiä tarvitaan

Maanantai 3.8.2009 klo 13:02 - Jari Piirainen

Tehtyäni nyt muutaman kuulutus- ja juontajakeikan oman yritykseni merkeissä kesän aikana, olen saanut huomata, että meitä suunpieksäjiä todella tarvitaan. Olkoon sitten kyseessä urheilukilpailu tai kalastuskilpailu, kuuluttajalla tai juontajalla on erittäin tärkeä rooli tapahtuman sujuvan juoksuttamisen onnistumisessa ja yleisön sekä osallistujien viihdyttämisessä. Välillä se vaatii kuuluttajalta tai juontajalta itsensä todella kovasti peliin panemista, jotta yleisö saadaan mukaan luomaan tapahtumasta ikimuistoinen ja ainakin ostetun pääsylipun arvoinen. Jos näin tapahtuu, silloin kuuluttaja/juontaja on vasta työssään onnistunut.

Lohjalla järjestetyissä vetouistelun SM-kilpailuissakin tarvittiin juontajaa / kuuluttajaa ja se olikin aivan erilainen kokemus kuin muut kuuluttajakeikkani. Uskoisin kuitenkin palautteesta päätellen, että tilaisuus onnistui myös kuulutusten ja juontojen osalta, sillä väki viihtyi kalojen punnituksissa ja palkintojenjaoissa paikanpäällä ihan mukavasti. Ehkäpä sitä taas sai hieman kylähullun maineen omilla tarinoillaan lauantain ja sunnuntain kuulutusten ja juontojen aikana. Mutta eipä se minua haittaa, sillä tärkeintä oli saada olla mukana luomassa hyvää tunnelmaa itse kisatapahtumaan.

Seuraavat kuulutus- ja juontokeikat ovat vielä neuvottelun alla, joten niiden kokemuksiin palataan myöhemmissä blogeissa.

Markkinointia tarvitaan

Maanantai 20.7.2009 klo 23:03 - Jari Piirainen

Laitoin tänään yrityksestäni tekstiviestillä tietoa ystäville ja sellaisille henkilöille, joiden kanssa olen vuosien aikana ollut tekemisissä. Kiitettävän moni oli viestini lomakaudesta huolimatta noteerannut paluuviestien lukumäärästä päätellen. Kiitos kaikille heille ja toki myös niille, jotka eivät mitään vastanneet. En lähettänyt viestejä sen vuoksi, että odottaisin niihin vastausta vaan saattaakseni verkoston tietoon uuden yrityksen olemassaolon. Uskon vahvasti, että ystävä- ja tuttavapiirissäni on monia, joiden edustamat tahot voivat yritykseni palveluksia käyttää hyödykseen. Syksyn aikana vasta todellisuudessa mitataan, kuinka olen onnistunut asiakaspiiriä kartuttamaan.
Toivottavasti toimeksiantojen joukkoon mahtuu joitakin pidempikestoisia projektejakin, joiden parissa pääsisin syvällisesti hyödyntämään vuosien aikana kertynyttä osaamistani. Olisikohan uudelleen muotoutuvassa suomalaisessa huippu-urheilussa jotain sopivaa kehitystehtävää JMP MAP OY:n vedettävksi? Kokemusta huippu-urheilutyön menestyksellisestä johtamisesta Hiihtoliitto vuosiltani kyllä löytyy.

Tästä se alkaa

Torstai 16.7.2009 - Jari Piirainen

Nimittäin yksityisyrittäjän arki. Lopetettuani Suomen Hiihtoliiton toimitusjohtajan tehtävät toukokuussa, olen pohtinut  omaa tulevaisuuttani parin kuukauden ajan. Tuona aikana olen myös hakenut pariin kunnalliseen virkaankin menestyksettä. Jo viime vuoden lopulla kävi oman yrityksen perustaminen mielessä ensimmäisen kerran ja tällä viikolla olen sitten paperit tehnyt ja nyt vain odottelen viranomaisten lopullista yrityksen rekisteröintiä ja nimen hyväksyntää.

JMP MAP OY on kokonaan allekirjoittaneen omistama yksityinen osakeyhtiö. Kyseessä on MAP kirjainten mukaisesti MoniAlaPalvelu. JMP lyhenne taas tulee nuoruuden lempinimestäni.

Aion hyödyntää yrityksessäni kaiken sen osaamisen ja kokemuksen, jota reilun 24 vuoden aikana olen kerännyt erilaisten urheilujärjestöjen johtotehtävissä toimiessani. Myös vapaa-ajalla hankkimiani avuja aion hyödyntää maksimaalisesti. Samoin kädentaitoihini liittyvää osaamistani tarjoan asiakkaiden käyttöön.

Voi olla, että yrittäjänä toimiminen jää sivutoimiseksi, siis jos jokin kiinnostava kuukausipalkkainen työtehtävä sattuu avautumaan. Sellaisesta ei ainakaan tällä hetkellä ole kuitenkaan mitään tietoa ja siksi iskenkin kiinni täydellä höyryllä yksityisyrittäjyyteeni. Olen aina ollut mielestäni ahkera ja peräänantamaton, enkä kavahda koviakaan paikkoja. Uskon noista ominaisuuksista olevan hyötyä myös yrittäjän arjessa.

Kun siis tarvitset apua, käänny puoleeni niin yritän auttaa.

Jari Piirainen

JMP MAP OY